LUANSHYAN PÄHKÄILYÄ

16.4

Nonniisa. Bussimatkaan meni semmoset rapeat kuusi tuntia ja olimme Luanshyassa. Meitä vastassa oli yksi järjestön jäsenistä, koska houstillamme oli palaveri. Kyselin ohimennen majoituksesta ja sivulauseessa meille ilmoitettiin, että ei hätää kolme perhettä on hommattu, että pääsette kaikki varmasti majoittumaan. Kuulostaa hyvälle muutoin, mutta työpajojen suunnittelun kannalta sovittu oli, että majoittuisimme samassa paikassa. “Kyllä kaikki järjestyy, näätte kyllä joka päivä”. Asia selvä. No matkasimme seuraavaan etappiin joka oli Lilian ja Justin Ngoman koti Kafubu kylässä. Tervehdyttyämme perheen istuimme ulkona tutkien ja ihmetellen. Yhteinen kieli oli englanti, mutta välillä ei ollut mitään yhteistä kieltä vaan koitimme luoda ymmärrettäviä tilanteita puolin ja toisin joihin voi sitten jotenkin reagoida.

Tunteja kului, ja pimeä laski yllemme. “Jäätte kaikki tänne”. Aivan. Selvä homma.

Majapaikkamme

Vessamme

Kaivo josta perhe sai veden

Tytär Mwunida tiskaamassa

Pikkuinen Lulu-kisuli, josta riitti seuraa. Hurmaava otus.

Saimme myös Sambialaiset nimet!!! Iida= Bope= Lahja, Matu=Chabota=Hyvä ja Minä=Taonga=Kiitos.

Me kolme asuimme heidän luonaan yhteensä 12 päivää. Miia ja Heini liittyivät seuraamme torstai-iltana 23.4, ja he majoittuivat alkuperäisen houstimme Mrs Ronicah Munan luo. Alun majoitushässäkä johtui ilmeisesti siitä, että kaikki kolme ei olisi mahtunut alkuperäiseen paikkaan muiden vieraiden tähden ja info oli matkalla muuttunut, kun se oli usein puskaradio jonka kautta se kylässä kulki. Hauskaa oli jälleen se miten m

aailma on toisinaan niin pikkuriikkinen. Ronicah kysyi tunnemmeko Pietan suurlähetystöstä, he ovat tuttuja.

Harjoittelun kannalta voin maaseutureissusta kertoa sen, että opetimme paikalliselle teatteriporukalle myöskin Forumia, koska se ei ollut heille entuudestaan tuttu ja erinomainen työkalu annettavaksi. Alla pari kuvaa pajasta.

Haluan kuitenkin perehtyä nyt muihin seikkoihin jotka jäivät minua mietityttämään.

Iida heitti ilmoille kysymyksen “Voikohan Sambiaa verrata suomeen jos ajattelee aikaa joka on kulunut itsenäistymisestä?”

No tämähän olikin hyvä kysymys. Rupesin laskeskelemaan ja koska Sambia juhli viime vuonna itsenäisyyden viiskymppisiä, niin sitten he ovat tavallaan Suomen 1968-luvulla nyt. Olen ollut tuolloin miinus 24-vuotias, joten en osaa sanoa varmaksi miten asiat ovat olleet, mutta tilanne tässä kyseisessä kylässä oli se, että joillakin oli yksi lehmä ja pari kanaa, muutamilla enemmänkin, mutta alkutuotantoa näkyi paljon kaikkialla. Tehtaat eivät olleet ottaneet vielä suurta jalansijaa jokapuolella, toki kaupungissa niitä on ja paljon.. Sähköä ei kaikilla ollut saati vesivessaa. Naapurit tunnetaan läpikotaisin ja kylään tupsahdetaan kun siltä tuntuu. Ensimmäisen yhteisen meijerin he olivat saaneet 2009, eli fiktiossani 1962. Poikkeuksia Suomeen verraten ovat varmasti jo usealta löytyvä puhelin ja aurinkoenergia, mutta ajatus on minusta mielenkiintoinen. Aikamatka vanhempieni lapsuuteen.

Kommentoikaa ihmeessä jos on ajasta kerrottavaa. Mielelläni kuulisin.

Toinen mietityttävä asia on perinteet. Mitkä perinteet pysyy ja pysyy ja miksi? Niitähän on luonnollisesti kaikkialla ja kaikkiin on tai on ainakin ollut jokin syy. Täällä minut herätti perinne jossa naisia valmistetaan avioliittoon. “Fundrasing for women” Nimi tuollainen, koska tapahtumassa teoilla ja tansseilla kerätään rahaa. Kävin tapahtumassa viereisellä koululla, jossa oli hyvinkin rituaalimainen meno. Paikalla ainoastaan naisia. Luokkahuone oli lähes täynnä, mutta ovelta oli jätetty kulkuväylä luokan etuosaan saakka. Etuosassa oli myös erilaisia teoksia sementistä, tai siltä se minusta vaikutti. Teokset oli eri mallisia ja niissä oli piikkejä. Yksi ja isoin oli keskellä luokan etuosaa. Se näytti hieman jättimäiselle hämähäkille, jonka jalat olivat pitkät ja muodostivat kupolimaisen muodon. Kahdesta toistensa lähettyvillä olevista ja yleisöstä katsoen vasemmalle jäävistä teoksista mieleeni tuli hieman kuperat tuolit joissa oli piikkejä. Lattialla meni myös pätkä ikäänkuin piikikästä lattilistaa joka oli siis myöskin sementistä.

No kuitenkin. Ovelta luokkaan alkoi liikkua kangas jonka alta paljastui neljä naista. Naiset kulkivat eteenpäin polvet maata koskien ja heillä oli päällään vain shortsit ja rintaliivit. Kangas poistettiin naisten päältä kun he olivat saavuttaneet luokan etuosan. He menivät maahan ikäänkuin sikiöasentoon ja taputtivat käsiään yhteen kyljen koskiessa lattiaa. Molemmat kyljet tuli käyttää lattiakontaktissa. Miksi he tekevät noin? Kysyin Lilianilta. “For respect” Kunnioittaakseen ketä? God, Their husband and now us, because we are the widnesses. Eli jumalaa, miehiään ja meitä, koska olemme nyt todistamassa. Miksi he näyttävät niin surullisille? “They are not allowed to smile, because of the elders” He eivät saa hymyillä, koska paikalla on “vanhempia”, eli ihmisiä joissa asuu viisaus. (Hirveästi kysymyksiä omassa päässä! Mikä hymyilyssä on pahaa? Miksi toisille pitää kumartaa tai vajota lattiaan? Miksi noin vähän vaatteita? Onko toisilta hymyilemisen kieltäminen merkki viisaudesta? Mikä, Mitä, Miksi?)

En ikävä kyllä saa tähän kuvamateriaalia, koska kuvaaminen ei olisi ollut oikein naisten vähäpukeisuuden vuoksi.

Tapahtumaa veti kuntonsa perusteella paikallinen Aira Samulin. Hän näytti naisille mihin heidän seuraavaksi halutaan menevän, johti lauluja sekä tanssi lähes koko viisi tuntia mitä itse koululla vietin. Naisten tuli käydä tanssimassa erilaisia tansseja yleisön edessä. Kaikissa korostui lantion merkitys. Se liittyy monella tapaa naiseuteen ja hyvään vaimomatskuun. Lapsien teko, keskustan hallinta, voima tehdä töitä ja laittaa ruokaa, kyky tyydyttää mies, kyky luoda viihdyttävä esitys jne.

Kokoajan tansseja säestettiin rummuilla ja lauluilla. Naiset menivät ikäänkuin esterataa tanssien piikkisten asioiden yllä, muut seurasivat ja veivät rahaa heille. Ennen jokaista estettä käytiin jälleen lattiatasolla. Luokan seinällä oli myös kangas täynnä kuvia, mm koti, eläimiä, ruokaa ja niin edelleen. Kangas käytiin laulamalla läpi. Jokaisen kuvan kohdalla alkoi lyhyehkö laulu aiheesta.

Perinteitä pohtimaan palaten, mietin mikä tämän tapahtuman tarkoitus on? Mikäli avioliittoon valmistautumisen lisäksi opetetaan kunnioittamaan vanhempia, niin mitä vähäpukeisuudella halutaan viestittää? Ja mistä koittaa kertoa naisten nolaaminen palkkaa vastaan? En osaa jälleen vastata.

Kävimme myös tapahtumassa jossa pian naimisiin menevä nainen vakuuttaa tulevalle miehelle kokkaustaitonsa.Kaikkien tuli viedä jotain keittiöön kuuluvaa mennessään. Me vietiin elävä kana pussissa. Ruokaa oli meinaan melko paljon! Ja ne kaikki viedään lopuksi miehen luo lava-autolla.

Tässä lopuksi hieman Bemban kielikylpyä halukkaille:

Hei= Alopusi

Hyvää huomenta=Mwasnibukene

Hyvää päivää = Ubusniku ubusuma

Hyvää yötä = Mulale Bcoino

Kuinka voit? = Ulisnani?

Tyttö = Umwana kasni

Poika = Umwaume

Mies = Umulumendo

Nainen = Umukasnana

Serkku = Umufyala

Veli = Ndume

Sisko = Nkasni

Setä = Bayama

Täti = Banoko senge

Pöytä = Itebulo

Tuoli = Ichipuna

Matto = Ubutanda

Teatteri = Ukupikimusna

Vessa = Ichimbusu

Lehmä = Ingombe

Kana = Inkoko

Kissa = Pusni

Koira = Inbwa

Äidistä käyttivät mom, isästä papa.

Englannin vaikutuksen huomaa useissa sanoissa (esim. Kissa).

U:lla alkavia sanoja on paljon!

B lausutaan toisinaan V:nä, samoin kuin ilmeisesti venäjän kielessä?

Hiljaisia kirjaimia löytyy, kuten kysyttäessä miten voit, sanotaan Ulisani. N jää pois.

Savolaenen Sambiassa 6

Pajoja avojaloin

10.4 Barefeet, toinen työpaja.

Aikataulujen kanssa oli taas hieman sekaannusta. Osittain, koska halusin itsepäisesti suurlähetystöön äänestämään eduskuntavaaleihin ja, koska barefeetin poppoo oli saanut tiedon, että yhden esityksen tilaajat tulevat tänään katsomaan mitä on saatu aikaan. Pääsimme siis aloittamaan hiukan myöhässä, sekä pienemmällä, mutta sitäkin energisemmällä akrobaattiporukalla. Vedettiin alkuun tanssi-ja laululämppiä (mm.Funky Chicken, All bananas in the world..) jonka jälkeen menimme tosiaan ylä-ja alastatuksiin sekä erilaisiin näyttelijäntyön harjoitteisiin (mm.Kuningasnäytteleminen, minä menen-etkä mene, taidenäyttely). Poppoo oli erittäin hyvin mukana ja kun lopetimme oman osuutemme niin he näyttivät oman akrobatianumeronsa johon he toivoivat meiltä apua tarinan liittämiseen liikkeisiin. Keksimme pikaisesti yhden tarinavaihtoehdon jota he sitten kokeilivat ja jäivät jatkokehittämään meidän lähdettyämme.

AKROBAATIT

14.4 Children´s Council- paja, Barefeet

-Erilaisia lämppiä

Chibulla-matu

JOO-leikki

Rikkinäinen puhelin liikkeellä

-Erikokoisten ryhmien muodostamista ruumiinosilla

-Kosketa jotain vihreää, jotain uutta jne.

-Taputusleikki

Tapasimme päivän aikana Taksvärkki ry:n toiminnanjohtajan, Lauri Peltosen. Aijemmin mainitsin, että Suomesta tulee taksvärkkirahaa heille, ja nyt nähtiin miten homma toimii. Lauri kävi katsastamassa mitä paikanpäällä oikeasti tapahtuu ja toi samalla terveisiä suomalaisilta nuorilta sambialaisille nuorille matkalaukun muodossa joka oli täynnä erilaisia lahjoja Suomesta. Mukaanlukien futiskengät, paljon karkkia, säpäpallon (vaikka laji onkin täällä melko tuntematon, vielä) ja paljon muuta.

Lauri oleili Sambiassa useita päiviä ja oli mukana seuraamassa ja osallistumassa. Mahtavaa hommaa!

Saimme kuulla, että lapsille toivottaisiin Forum-pajaa. Heille koko homma on tuntematon, joten lupasimme tulla sellaisen vetämään seuraavana aamuna.

15.4 Mahdollisimman kattava Forum-paja

Lämppiä

Pintaraapaisu Augusto Boaliin ja sorrettujen teatteriin, josta Matun ja Iidan näyttelemään forum-esitykseen, sen fasilitointiin (meikäläinen) ja erilaisiin harjotteisiin joita he voivat hyödyntää tulevaisuudessa.

Harjotteiden jälkeen jokerointiin teoriassa, josta jokerointiin käytännössä meidän näyttämämme näytelmän pohjalta.

Lopuksi jätimme aikaa kysymyksiin ja pohdintoihin, koska päivä oli hyvin tietorikas ja raskas. 

 

Heiltä nousi erinomaisia kysymyksiä ja jopa niistä pystyi päättelemään, että aihe alkoi ainakin kiinnostaa ja oppeja oli uponnut. “Miksi jokeri toistaa vastaukset?”    = Koska, sen lisäksi, että halutaan varmistaa, että kaikki ovat kuulleet vastausehdotuksen, halutaan että vastauksen esittänyt henkilö kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen ehdotus otettiin vastaan. Siten hän saattaa osallistua jatkossakin.

Tuli mieleeni, että käytän työhajoittelusta kirjoittaessani väkisinkin termejä joita koulussa käytämme ja ne saattavat olla osalle tuntemattomampia. Forum teatteri on lyhykäisyydessään metodi, jonka kehitti edellämainittu Brasilialainen Augusto Boal 1950-1960 vaihteessa, osaksi TO:ta (The theatre of the oppressed ), eli suomennettuna sorrettujen teatteria. Siihen kuuluu 5-15 minuutin realistinen esitys, jossa ilmenee sortotilanne, sortaja ja sorrettu. Esitys loppuu asioiden kärjistymiseen. Esityksen jälkeen jokeriksi nimitetty puolueeton henkilö toimii yleisön ja näyttelijöiden välillä fasilitoiden eli kommunikoiden, vetäen harjotteita ja kysyen kysymyksiä kuten “Mitä näitte? Mistä tämä tarina kertoo? Onko tämä tarina tosi/realistinen? Onko tässä ongelmaa? Jos on kenen ongelma se on? Mitä voisi tehdä toisin, että asioiden kulku muuttuisi haluttuun suuntaan? Jne..” Kysymyksiä ruetaan ratkomaan erilaisin harjottein ja tarkoitus on koluta ilmenevää ongelmaa/ sortotilannetta usealta kantilta, mutta kuitenkin jättäen ratkaisun auki. Yleisö saa osallistua ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Mikäli yleisö huomaa ongelmakohdan näytelmässä, mihin vaikuttamalla asiat menisivät haluttuun suuntaan, he saavat muuttaa tapahtumia näytelmässä esimerkiksi paikkaamalla näyttelijää. Mihinkään ei kuitenkaan osallistujia/yleisöä pakoteta ja näyttelijöitä voi myös hyödyntää muokatuissa kohtauksissa. 

Koen, että metodi on hyvin nerokas ja toimiva, koska näytelmän voi rakentaa tietylle porukalle aiheesta johon kyseisen porukan olisi hyvä kiinnittää arjessa huomiota. (Esimerkkinä yläasteelle Forum-esitys kiusaamisesta.)

Miksi ratkaisu jätetään auki? Vastaan tähän omalta osaltani seuraavasti, tämä ei ole pyhä totuus;

Usein käsiteltäessä jotain ongelmaa, ei ole oleellista niinkään perehtyä siihen kuka on oikeassa tai väärässä vaan kuunnella kaikkien osapuolten mielipiteet, sekä tapahtumiin vaikuttavat seikat. Käytän esimerkkinä tilannettamme: Äiti ei anna lapselle rahaa opettajan pyytämiin oppikirjoihin, vaan käskee tyttären hommata rahat, vaikka äidillä olisi rahaa. Lasta sorretaan. Äiti on tilanteessa sortaja, mutta, koska äidin täytyy ruokkia lapsensa ja rahaa menee siihen niin onko väärin käyttää se mieluumin ruokaan kuin oppikirjohin? Lapsi ei ymmärrä miksei hän saa rahaa ja varastaa kirjanhommauspyynnön esittäneeltä opettajalta. Opettaja soittaa äidille ja äiti suuttuu tyttärelle ja tilanne loppuu äidin lähtiessä rankaisemaan tytärtä.. Tytär ei saisi varastaa, mutta hän jää koulussa jälkeen ellei saa kirjoja ja äiti itse käski tyttären hommata rahat, joten tytär kuunteli äitiään.

Herätellään kysymyksiä, tutkitaan asiaa eri puolilta joten aletaan ymmärtämään muiden toimintaa.

En sen pidemmin selosta, Forum-Teatteista löytyy varmasti netistä tietoa mikäli jäi kiinnostamaan.

Pajan jälkeen pikaisesti kävimme ostamassa vielä maaseutua varten itsellemme meidän sanoin Stenget (Chitenge) eli kunniallisten naisten lantioliinat ja hyttysmyrkkyä. Unille jotta jaksaa nousta aamulla bussiin!

Savolaenen Sambiassa 5

Itsenäistymistä ja miitinkejä

Ma 30.3 lähdin hankkimaan itselleni nettiä ja puheaikaa, ensimmäistä kertaa yksin. Lopputulos oli se, että kävelin kaupunkiin ja takaisin kun oli kävelyfiilis. Paikat alkaa tulla tutuiksi ja on kiva huomata, että voi hieman jo poiketa polulta ja silti löytää perille. Matkaa tuli rapea kymppi kilsa, mutta jalat ovat jo kovin tottuneet täällä käpöstelyyn. Matkalla bussikuski huuteli ja kyseli miksi kävelen yksin, hän on tottunut laumaan vaaleita. No nyt on aikani kulkea ominpäin..

Sain ostettua automaatista puheaikaa ja liikkeestä kuukaudeksi nettiä.

( Airtel on täällä hyvin suosittu ja toimiva liittymä jota mekin siis käytämme)

Palatessani jututin kotitiellä naapurin poikaa. Hän kysyi mitä teen täällä ja selitin ummet ja lammet siitä miksi olemme tulleet, montako meitä on, missä työskentelemme, niin ja kävimme Livingstonissa, mutta nyt olemme täällä takaisin ja viivymme toukokuun loppuun. En tiedä kaipasiko poika noin tarkkaa analyysiä, mutta sen siitä saa kun kysyy.

Alkoi tulla jo ilta. Kävellen kauppareissuun voi helposti mennä koko päivä.

Menimme hetken päästä tulostani tyttöjen kanssa pihallamme sijaitsevalle “GettoGymille” eli siis kotisalille vielä iltareeniin. Meidän Landlady varmaan nauraa puseroonsa sisällä kun tytöt nostaa pihalla penkistä :D Mikäli on jäänyt mainitsematta niin pihapiirissämme on siis useita taloja. Meidän on yksi, vuokranantajiemme ja heidän perheensä yksi, kolmella paikallisella nuorella naisella yksi ja sitten on vielä pienempiä ulkomökkejä jotka toimivat ilmeisesti varastoina.

Meillä käy keskiviikkoisin pyykkäri josta Matu tekstissään hieman mainitsikin.  Hänen palkka on tosiaan 10K/hlö, eli ei siis juuri yhtään mitään, mutta jos hän tienaa elantonsa meidän pyykeistä ja itse ehdotti moista niin sen hänelle suon. Eli jos meiltä kaikilta tulee pyykkiä niin hän tienaa 70K, joka on noin kympin.

Jos pyykkiä on paljon niin pyykkäämme tietysti osan itse.

Tämä on taas näitä asioita, ettei tiedä miten toimia, tai ei tiedä voiko edes toimia oikein. Haluaa, että hän tienaa ja voi ostaa itselleen ruokaa. Eli siis on hyvä, että annoimme hänelle työtä, jota hän kuitenkin tekisi ilman meitäkin, mutta meidän ansiosta hän tienaa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta palkka on ihan naurettavan pieni ja osaisimme pestä pyykkimme myös itse. Tuntuu inhottavalle laittaa toista pesemään omat pyykit moisella summalla. Puolitoista euroa henkilöltä. Huh huh. Sitten taas jos maksaisi enemmän niin joko loukkaa häntä, koska olettaa, että hän tarvitsee rahaa meiltä vaaleilta “pelastajilta” tai pidemmän päälle on itse pulassa, koska olemme persaukisia opiskelijoita. Julma maailma.

Kylläpä juttu karkas, no antaa karata.

Noniin. Aika jälleen ryhdistäytyä ja soitella ihmisten perään. Tökkiä niitä linjojen kautta tikulla kivasti. Toivoa, että joku tökkää takaisin ja sitten voi kivasti työskennellä yhdessä ja muistella niitä tikkuja sitten yhdessä kivasti. (Pakollinen ja väistämätön Pasilaviittaus...)

Sovittiin taas lukuisia miitinkejä, niistä seuraavaksi..

31.03-15 Green living movement KLO14

Kävelimme jälleen Zombien valtaamaan aidattuun, hylättyyn huvipuistoon ja sen uumenista löytyi heidän toimipisteensä. Mikäli en ole puhunut kylän habituksesta aijemmin, niin kuvat alla kertokoon. 

No siellähän se Clive napotti ja naureskeli meidät nähdessään. Kiitos viimeisestä. Sure, sure. Aloimme jutustella jatkosuunnitelmista ja tulimme hienon ehdotuksen äärelle. Pääsisimme jonkun houstaamaksi Luanshya nimiseen kaupunkiin ja siellä tarkalleenottaen vielä Kafubu nimiseen kylään. Olisimme kymmenen päivää kylän arjessa mukana sekä harjoitteluun kuuluen opettaisimme omia draamametodejamme paikalliselle teatteriryhmälle. Aika jännää!! Kuulema myös opettavat eläintenhoitoa ja lehmien lypsyä. Sanoin Clivelle, että mukavaa, mutta been there done that. Silti valmiina oppimaan kenties lisää. Suostuimme ja reissu tapahtuu 16-26.4. 

minijuna

Paikan eloonherättelyä...

Ja tietysti jälleen yksi hemaiseva vessa... Ladies..Iidan viime tekstissä aiheesta enemmän..

1.4. FODEP KLO14

Tapasimme Peterin, toisen Fodepin edustajan, jälleen Omelo Mumba roadilla, heidän toimipisteellään. Palaveri meni miljoona kertaa paremmin kuin edellinen. Sovimme, että pidämme työpajoja Peterin hommaamalle porukalle. Työpajoissa koitamme herättää kiinnostusta vaaleja ja äänestämistä kohtaan. Olemme tehneet pajan jo valmiiksi, mutta toki kunhan ryhmän koko varmistuu niin kustomoimme sen vielä. Pajaan kuuluu ainakin Iidan uusi keksintö, peli, “Broken election promise” eli “Rikkinäinen vaalilupaus” :D

Mukanamme Fodepilla oli myös Miia ja Heini kuvausvermeineen. Tytöt kuvasivat ennen palaveria, sen aikana ja jälkeen toki yhteenvedon.

2.4 KLO 10:00 Barefeet, Taonga

Menimme Barefeetille ja meidät ohjattiin Irkkumiehen toimistoon. Mies jonka nimeksi selvisi Adam oli paikan taiteellinen johtaja, mutta ihan kujalla siitä keitä me olemme ja miksi hänen toimistossaan. No tilannehan oli se, että ei mekään tiedetty miksi meidät sinne ohjattiin. Niin siinä hetki tapitettiin puolin ja toisin kunnes Adam poistui. Hän tuli kuitenkin pian takaisin ja oli vain kysynyt Taongalta puhelimitse keitä olemme. Minua huvitti. Olisihan tiedon saanut myös meiltä. Hassu. No sittenhän me kerrottiin vielä tarkemmin keitä olemme ja miksi nyt tässä. Sanoin, että meidät ohjattiin tähän, mutta voimme odottaa Taongaa muuallakin. Ulkona oli käynnissä treenit, menimme seuraamaan niitä. He kehittelivät Forum-teatterikohtausta lasten kasvatuksesta, siihen liittyvistä ongelmakohdista ja rangaistusten toimivuudesta. No sitten kun Taonga viimein saapui puolitoista tuntia myöhässä niin sovimme seuraavaa:

Saamme kolme työpajaa vedettäväksi.

* 9.4 Pienelle n.7 hepun porukalle. Tarkoitus opettaa uusia esiintymistyökaluja kuten improa. Osallistujat siis barefeetin tyyppejä.

* 10.4 Koko barefeetin poppoolle. Noin 30 henkilöä. Haluavat oppia uusia harjotteita ja päädyimme tyttöjen kanssa siihen, että näyttelijäntyön harjoitteet kuten statukset voisivat olla heille uutta ja kiinnostavaa kokeiltavaa. Toki mukana myös erilaisia lämppiä ja hyvin fyysisiä ja haastavia harjoitteita pareittain.

* 14.4 lapsille. Tähän saimme hyvin vapaat kädet. Voimme esiintyä heille, mutta myös vetää leikkejä, pelejä jne.

5.4.2015

Tytöt! Ylös, ulos ja PÄÄSIÄISKIRKKOON!

8.4.2015 Kävimme Green Living movementilla vielä varmistamassa kaikki maalle lähtöön liittyvät seikat, kuten millä menemme, millainen paikka on johon majoitumme, kuka houstaa meitä, kuinka kaukana lähin kaupunki on, saako Miia ja Heini tulla kuvaamaan meitä jne.

Saamamme tiedot:

Bussimme jolla menemme on Wada Chovu bus. Ainut suora yhteys.

Kylä on moderni kylä, joten meidän kuuluisi saada puhelimiin virtaa tarvittaessa.

Houstimme on Mrs Ronicah Muna. Hän, miehensä ja ilmeisesti toinen vaimo asuvat kanssamme. Moniavioisuus on täällä ihan perussettiä joten nyt nähdään sekin.

Heini ja Miia liittyvät seuraamme jossakin vaiheessa kunhan aikataulut alkaa tulla selviksi.

9.4.2015 

Ensimmäinen työpaja Barefeetillä nyt ohi.

Vedimme pajan sille pienemmälle poppoolle ja oli kyllä mukavata!

Lämppien jälkeen menimme improvisaation alkeisiin, kolusimme aihetta mahdollisimman tarkasti, lopuksi päästen kuitenkin kokeilemaan jo kohtauksia eri tunnetiloissa ja eri tasoissa (istuu, seisoo, makaa) He eivät olleet tehneet harjoitteita ennen joten oli hyvä aloittaa alkeista.

Annoimme palan uutta oppia. JEE!

Jos herää kysymys mitä näinä välipäivinä tapahtuu niin selostan sitä hiukan.

Olemme soitelleet ihmisten perään, varmistelleet päivämääriä, laittaneet sähköposteja ja viestejä, lyöty lukkoon pajojen kestoja.... Olemme myös suunnitelleet työpajojen rakenteita, kääntäneet niitä englanniksi, treenanneet niitä läpi. Kaikki ei aina suju suunnitellusti, moniin asioihin kuluu laittoman kauan aikaa, mutta yritys on kova. On päiviä jolloin leffaan meno on pakokeinomme vallitsevaan tilanteeseen tai haluamme ottaa hetkeksi ilon irti auringosta uima-altaalla. Päivä saattaa helposti valua läpi sormien jopa kauppareissuun, koska välillä päädymme luotettavimpaan sekä halvimpaan kulkupeliin, jalkoihimme. 

JALAT..

                                                                                                                                                                                        Savolaenen Sambiassa 4

To do or not to do

Välty pikkuleteittä, check
Viime syksynä lähdin vaalentamaan pitkiä punaisia hiuksiani, osittain roolin vuoksi (ohjaaja, puvustaja tai kampaaja tätä ei kuitenkaan vaatinut, päätös oli täysin omani). Yllättävää kyllä useat värinpoistot, blondaukset ja hopeashampoon käyttö eivät tee kovin hyvää hiuksille vaikka ne olisivat kuinka hyvässä kunnossa aloitettaessa. Punapigmentti myös säilyi päässäni turhankin hyvin ja suurin osa hiuksista pysyi itsepäisen kellertävänä. Joulukuun alussa Maiju sitten leikkasi mulle kivan bob cutin ja äiti sai säikähtää lyhythiuksista tytärtään. Oli jännittävää, kun ei ollut koskaan ollut niin lyhyitä hiuksia. Kunnes tulin tänne Sambiaan... Tajusin, että 1) täällä on kuuma, 2) paksut hiukset on ihan helvetin kuumat, 3) mun hiukset on edelleen todella huonossa kunnossa. Joten Maiju sai lisää töitä ja nyt on sitten meinaan TOSI lyhyet hiukset.

EI NÄY PIKKULETTEJÄ!

Käy paikallisessa baarissa/yökerhossa, check ja check 
Maiju ja Seinäjokelaiset ovat tätä toteuttaneet ahkerammin, mutta olen itsekin muutamaan baariin ehtinyt sekä Lusakassa että Livingstonessa.

Kalahari oli kelpo paikka, jossa kävimme jo ensimmäisellä viikolla suurimmaksi osin opettajiemme seurassa. Ulkoilmabaari, jossa paikallinen bändi soittamassa. Osa opiskelijatovereistamme oli järkyttyneitä, kun sanoimme käyneemme siellä. “Eihän siellä käy kuin vanhoja ihmisiä!” Ehkä niin, mutta itse ainakin viihdyin todella hyvin ja oli mukava tanssia rumbaa. Saatiin myös edullisesti ostettua kanaa ja nshimaa yöpalaksi, namnam.

Kalahari

Intensiiviviikon lopuksi pidimme sitten juhlat, jotka päättyivät läheiseen nuorisokeskukseen eli minun mittapuullani yökerhoon. Erillinen tanssikoroke, hämärä valaistus ja tasainen musiikinjumputus, jonka yli ei kuule keskusteluja. Voit siis joko tanssia, katsoa tanssijoita tai juopua hiljalleen euron Mozeista. Itse valitsin jälleen tanssimisen ja sainkin seurakseni aika joukon tanssikumppaneita. Jos valkoinen tyttö kerää huomiota kadulla niin voitte kuvitella tanssilattialla. Yleinen näkemyshän on, että valkoiset eivät osaa tanssia. Paikalliset ovatkin usein myönteisesti yllättyneitä joka kerta kun näytämme, että kyllä mekin. Lisäksi täällä on vähän erilainen tanssikulttuuri kuin Suomessa, täällä meinaan tullaan lähelle. Siis todella lähelle. Eikä tarkoituksena ole muuta kuin tanssia (tai no.. ehkä joillain saattaa olla muitakin päämääriä..) Ymmärrän Oulun Jumprussa tanssivia tummaihoisia  vähän paremmin kuin kolme vuotta sitten.

Emmanuel ja Matu palaamassa nuorisokeskukselta

Livingstonessa Kay Jay ja Phil veivät meidät B-Hiveen, Limpo's Pubiin ja Fezbariin, kaikki ulkoilmabaareja, kaikki täynnä ihmisiä. Kahdessa ensimmäisessä ei paljoa muita valkoisia näkynyt joten viihdyimmekin paremmin Fezbaarissa, jossa saksalaiset ja australialaiset turistit pelasivat sulassa sovussa beerbongia. Ehkä viihtymiseen vaikutti se joukosta erottuminen pelkän ihonvärin ja sukupuolen vuoksi (josta Matu viime tekstissä ehkä mainitsikin..). Oli turvallista olla muiden muzungujen seassa: sai tanssia sydämensä kyllydestä ilman turhempia lähentelyjä (bailaa ja tanssi, check), ei tarvinnut torjua niin paljon aviomiesehdokkaita tai keksiä tekosyitä miksei voi antaa puhelinnumeroaan jokaiselle halukkaalle.

Beerbongia Fezbarissa

Limpo's Pub varsinkin oli tässä suhteessa aivan käsittämätön paikka. Kay Jayn ja Philin lähtiessä hetkeksikin pelaamaan biljardia parin metrin päähän, oli ympärillämme joukko innokkaita ja vielä vähän enemmän innokkaita ihailijoita. Toisaalta tilanne oli ehkä pahempikin, kun pojat eivät olleet pelaamassa. Kay Jay kun tosiaan on radiojuontaja ja Phil myös suhteellisen tunnettu Livingstonen yöelämässä sosiaalisen luonteensa ja vetämiensä turistimatkojen vuoksi. Ihmiset saivat siis syyn heidän varjollaan tulla tutustumaan myös meihin. Niin ehkä eniten mietityttää ihmisten tarkoitusperät. Haluaako ne jutella meidän kanssa KOSKA me ollaan nuoria valkoisia naisia, SIITÄ HUOLIMATTA että ollaan nuoria valkoisia naisia vai ihan vaan koska vaikutetaan mukavilta tyypeiltä, jotka nyt sattuu olemaan nuoria valkoisia naisia. Varmaan myös kuuden viikon juomattomuus vaikuttaa baarissa viihtymiseen sekä minulla että Matulla. Jos ei jaksa tanssia eikä tosiaan kuule mitään musiikin voluumin takia niin baarissa istuminen tuntuu vähän turhalta. Paitsi jos käy keikalla, niin kuin lähibaarissamme Bongwessa. Ja siellä voisi käydä muutenkin istuskelemassa, oli ihan viihtyisä paikka. Ulkoilmabaari sekin.

Bongwen katossa diskopallo ja jekkupulloja, arvostan.

Matu, Moono, Iida ja Maiju Bongwessa

Pissi kun on mahis, check
Mulla ei itselläni ole ollut ikinä mitään ongelmaa ulkovessojen kanssa. Pärjään ilman bideesuihkua ja hätätapauksessa ilman vessapaperiakin. Voin käydä tien vieressä kyykkypissalla ja olla pesemättä käsiäni. Hetkellisesti. Mutta alkaa pidemmän päälle ahdistaa ja olenkin kiitollinen jokaisesta vesivessasta, joka ei ole tukossa, jossa on paperia ja jonka ovi menee lukkoon (tai edes jokin näistä kolmesta). Niin ja roskiksesta plussaa, mutta ne nyt ovatkin jo harvinaisuus, eivätkä puutu pelkästään vessoista vaan yleisesti kaikkialta (tätä roskan määrää on välillä vaikea käsittää). Voin kertoa, että varsinkin naisena tiettyyn aikaan kuukaudesta on erittäin epämukavat oltavat ja surettaa seuraavien vessaan tulevien puolesta.

Lusaka Playhousen vessa

Parhaiten tämän kohdan kuitenkin toteutti eräs pikkutyttö Livingstonessa. Olimme kuuntelemassa keikkaa Golf Clubilla, festarityylisellä alueella. Istuimme nurmikolla ja ympärillämme ihmiset tanssivat ja pomppivat. Nuorimmat lapset juoksivat ympäriinsä ja heittivät kärrynpyöriä. Tämän kaiken keskellä viisivuotias lettipää nosti hameen korviinsa, kyykistyi pissalle ja jatkoi sen jälkeen pogoamista. Oletan, että saisin enemmän katseita, jos toteuttaisin saman. Täytyy kokeilla. 

Bongwen TOIMIVA vessa

Vessa maaseudulla. Ei. Toimiva. Hyi.

Fezbarin lähes toimiva vessa

Toimiva vessa hymyilyttää!

~Animal.Lover_91 kiittää ja kuittaa ja kiroaa Bloggerin helvettiin. Miksi pitää olla näin vaikeaa lisätä kuvia haluamaansa kohtaan, miksi? Kysymoähän vaan.
(Toisaalta kun noita Maijun edellisen päivityksen kuvia katsoo...)

P.S. Lisäksi suoritettu seuraavia tehtäviä:

Käy Victorian putouksilla, check. Kuvassa Maiju.

Maiju ja Matu benjihypyn jälkeen Victorian putouksilla

Hommaa lemmikkivirtahepo, check (se on vaan piilossa!)

Päädy paikallisiin uutisiin, check

Näe sarvikuono, check

Näe zebra, check

MUZUNGU ikävöi Suomea...

On se myönnettävä, että tällä hetkellä kaipuu Suomeen on kova. Täällä tapahtuu syötöllä uusia asioita niin paljon, että aivot eivät millään pysty pysymään perässä. Paljon pohdittavaa; hetkiä, kohtaamisia, ihmisiä, ihmisten toimintatapoja, kulttuurisia eroja, itsensä ja oman olemisen kyseenalaistamista. Alkaa 22-vuotiaan tytön pää olla pikkaisen sekaisin kaikesta, enkä ole ainoa meistä. Nyt päätinkin tyhjentää vähän päätäni ja lähteä sanallistamaan, miksi kaipuuni kotiin on ollut viime aikoina niin kova. Ja kyllä, nyt minä saatan vähän kärjistää.


1. En jaksaisi enää erottua joukosta.

“MUZUNGU MUZUNGU!” Kyllä olen vaaleaihoinen ja tiedän sen. Vaikka yritänkin imeä aurinkoa ja rusketusta  itseeni niin paljon kuin voin, silti jatkuvasti saa kuulla tätä valkoihoisen kutsumanimeä huudettavan. Välillä se sanotaan ihan positiiviseen sävyyn. Välillä se on selkeä pilkkanimi. Porukalla on hauskaa nauraa, kun vaalea ihminen kävelee ohi. Osoitellaan ja nauretaan. Se on MUZUNGU! Pari päivää sitten vastaan tuli jätkä, joka meille tuttuun tapaan huudahti “Ooh, WHITE WHITE”. Olin juuri suorittanut vihaisen tuijotuskilpailun bussirahastajan kanssa, joten olin tarpeeksi turhautunut päästääkseni suusta “Ooh, BROWN BROWN”. Onneksi oli tungosta eikä mies välttämättä ehtinyt kuulla tätä, joten en siis saanut turpaan. Kyllä pistää pohtimaan mikä ihme siinä on, ettei voida kohdella ihmisiä ihmisinä missään päin maapalloa? Suomi on täynnä rasisteja. Sambia on täynnä rasisteja. Me ollaan kaikki vain ihmisiä, voitaisko me olla saman arvoisia toisemme silmissä?

No siinä on teille MUZUNGU!!!

2. Juurikin tämä eriarvoisuus.

Aina on maantieteen tunnilla hoettu, että “rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy”. Lause oli hyvin tuttu, mutta missään en ole koskaan nähnyt sitä näin konkreettisesti. Täällä mekin asutaan muurien sisäpuolella rikkaan perheen vuokralaisina. Niillä on joku piharemontti ollut tuossa kokoajan meneillään. Pojat tekee töitä päivästä iltaan ja pyykkärinainen pakertaa alle 10 euron päiväpalkalla koko päivän. Ilmeisesti tätä pyykkärinaista perhe kohtelee aikalailla kuin roskaa. Ainakin siitä päätellen, että kun me Suomitytöt häneltä kysytään: “mitä kuuluu”, hän kiittää meitä siitä, että kysymme. Tytöt antoivat kerran kahvia ja aamupalaa naiselle ja hän silmät loistaen kehui tyttöjä ystävälliseksi ja kiitteli tuhanteen kertaan. Sen jälkeen hän kokikin olevansa kiitollisuudenvelassa meille ja siivosi meidän vessaa, vaikka estelimme. Tälläisia pieniä esimerkkejä eriarvoisuudesta löytyy rutkasti. Muun muassa junassa matkustaessamme alinta matkustusluokkaa kutsuttiin aivan suoraan “roskasakiksi”. Isoja esimerkkejä on sitten nämä, joita voi vain silmillä nähdä. Toisella puolella tietä valtava moderni jalkapallostadion, hienompi kuin yksikään stadion Suomessa, ja toisella puolella tietä jäätävän kokoinen slummialue, jossa lapset juoksevat risaisissa vaatteissa paljasjaloin. Pistää hiljaiseski ja kieltämättä vihaiseksi. Monetko kengät oltaisiin saatu noiden lasten jalkoihin, jos stadionin rakentamiseen käytetyt rahat olisikin laitettu heidän jalkoihinsa? Vaikka tiedän, ei asiat ole noin yksioikoisia. Minulla on nyt vaan vähän tarve kärjistää.

MUZUNGU yrittää hankkia suojaväriä!

MUZUNGUT epäonnistuu totaalisesti suojavärin hankinnassa.

3. “Te olette valkoisia, te olette rikkaita.”

Täällä selkeästi opetetaan lapsesta asti, että kaikilla valkoisilla on rahaa kuin roskaa. Tuntuu raastavalta, kun lapset hymyssäsuin kotitiellä moikkaavat ja kun moikkaat takaisin seuraava lause on: “Give me five kwacha”. Pyytävät siis noin 80 senttiä rahaa. Ehkä viimeisenä päivänä nakkaankin kaikki hiluni heille. Nyt pitää vaan kävellä ohi, eihän minulla ole varaa nakata heille euroa joka päivä ja jos yhdelle antaa lähtee sana kiirimään, että noilta tytöiltä saa rahaa. Ja tämä tietysti vahvistaa kuvaa, että valkoisilla on rahaa. Vaikka onhan meillä enemmän rahaa kuin heillä, onhan se totta. Miten ristiriitaista kaikki onkaan. Mutta mekinhän saadaan tasan opintotuen verran kuussa ja maksetaan vuokraa Suomeen, joten meilläkin on rahat lopussa näin päivää ennen opintotuen tuloa. Rahakysymyksistä johtuen me käytetäänkin mahdollisimman vähän takseja ja pyrimme kulkemaan busseilla. Muutenkin meillä on tarve elää täällä mahdollisimman paljon paikallisten tapaan ja päästä irti turisti-leimasta, joten bussit on meille oikein kelpo kulkupelejä. Kuitenkin “TAXI TAXI” -huutoa satelee paljon ja turistikaupunki Livingstonessa tulimme lähes hulluiksi näistä huuteluista. Ei varmaan ole yllätys, että paikalliset eivät saa tätä huutelua yhtä paljon osakseen. Bussit yrittivät alkuun huijata meiltä enemmän rahaa kuin paikallisilta. Usein he ottivat meidät bussiin kuuntelematta yhtään minnepäin olemme menossa. Kerran päädyimme Iidan kanssa slummialueelle ja monta kertaa bussi onkin lähtenyt aivan eri suuntaan kuin sanoimme menevämme. Tämä onkin syy, miksi kävelemme paljon eli aina, jos etäisyydet sallivat. Osasta paikallisista on kuitenkin ilmeisesti väärin että kävelemme, koska mehän olemme muzunguja ja meillä on rahaa kyyteihin. Olemmehan me “too white to walk”.

MUZUNGU näkee sarvikuonoja. MUZUNGU se ei ole taxi!

MUZUNGUT BUSSISA ja OSAMA BIN LADEN paheksuu näitä MUZUNGUJA!

4. Sukupuolten välinen tasa-arvo?????

“Hei olen sambialainen mies, minulla saa olla vaikka 10 vaimoa. Ei nainen, sinulla ei saa olla kuin yksi mies, olen ainoasi.” Sitä en ala nyt pohtimaan, mitä mieltä olen moniavioisuudesta, mutta jos miehellä saa olla monta elämänkumppania niin miksi ei naisellakin? Kun olimme Monzessa maalla, eräs mies ilmoitti Iidalle, että ottaa hänet vaimoksi. Myöhemmin tämän miehen vaimo tuli kertomaan Iidalle miehen sanoneen, että Iidasta tulee hänen miehensä uusi vaimo ja vaimo voi lähteä kotiin, koska Iida on nyt paikan päällä. Nainen nauroi päälle ja pisti kyllä meidät miettimään sitä, minkälaiset muurit nämä naiset joutuvat rakentamaan itselleen, jotta jaksavat elää miesten valta-aseman alla. Täällä on muutenkin kummallisia normeja siitä, miten naisen pitää käyttäytyä. Naisen ei kuulemma olisi suvaittavaa kieltäytyä kosinnasta ja paikallisessa lehdessä parisuhde-ekspertti neuvoi, että naisen pitää muokkautua ja sopeutua ja antaa miehen tehdä, mitä mies haluaa tehdä. Miestä et voi muuttaa, mutta sinä voit muuttua hänelle mieluisaksi. Lisäksi täällä näkee todella harvoin miestä pienen lapsen kanssa. Kyllä se on nainen joka lapset hoitaa. Joissain kylissä on kuulemma vanhojen naistenkin polvistuttava kaikkien miesten edessä, kunniottaakseen näitä miehinä. Juu siinä on tapa, jota en halua tuoda Suomeen. Olen  kyllä huomannut, että minusta on täällä kehkeytymässä aikamoinen feministi ja olen hyvin hyvin onnellinen, että olen nainen ja asun Suomessa. Eikä tämä sukupuolten välinen tasa-arvo ole ainoa tasa-arvoasia, mitä en voi ymmärtää. Homoseksuaalisuudestahan voi joutua vankilaan 15 vuodeksi. Tansaniassa se on elinkautinen ja joissain paikoissa jopa kuolemaan tuomittava rangaistus. Tästä voisin vaahdota loputtomasti, mutta todettakoon vaan, että tälläinen pieni ihminen ei paljoa voi tehdä asian hyväksi. Kun olisikin valta muuttaa maailmaa. Positiivinen asia on kuitenkin se, että ilmeisesti nuorison keskuudessa homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan jo paljon hyväksyvämmin. Ainakin opiskelleet nuoret suhtautuvat. Maalla tilanne on varmasti paljon hankalampi.

Iidan tuleva Sister-in-law, miten iloinen hän onkaan saadessaan MUZUNGUN sukuun!

Siinä on MUZUNGU-MORSIAN!

5. Kaikki tapahtuu niin hitaasti

Jono kulkee hyvin hyvin hyvin hyvin hyvin  hitaasti.. Kassaneiti katselee ympärilleen ja ottaa hyvin hitaasti yhden ostoksen kerrallaan ja pakkaa sen itse pussiin, kun on saanut sen piipautettua. “Ilmaista aikaa”, Iida sano o minulle jälleen kerran hymyssäsuin. (Näin minulle kertoi paikallinen ystävämme! Oikeasti olen kyyninen ja turhautunut enkä yhtään myönteinen ihminen. ~Animal.Lover_91) Lyhyessäkin jonossa menee ikuisuus. Myöhemmin odotamme erään tilaisuuden alkamista. Minuutit kuluvat ja kuluvat ja kuluvat. Vartit kuluvat ja kuluvat ja kuluvat. Lopulta tunnin myöhässä tilaisuus aikaa. Aikataulussa lukee, että yksi puhe kestää viisi minuuttia. Lopulta sen kesto on 20 minuuttia. Aikataulu kusee. Tilaisuus loppuu 2 tuntia myöhässä. Monzen jalkapalloturnauksesta meidän oli tarkoitus päästä lähtemään heti pelien loputtua ja laskimme, että tällöin olisimme selättäneet kolmen tunnin matkan kotiin noin kuuden aikaan illalla.. Lopputulos oli se, että pääsimme kuudelta lähtemään Monzesta ja auton hajottua olimme neljältä aamulla perillä. Noin 10h aikataulusta myöhässä siis. Kummallisinta täällä on, että jos on jonnekin kiire ja ollaan jo valmiiksi myöhässä, niin ennen kuin kiirehditään eteenpäin niin mietitään miten tässä nyt näin kävi ja mikä olisi järkevin ratkaisu ja mitä vaihtoehtoja on ja ehtiikö nyt käydä esim kaupassa vai ei? Jos tähän miettimiseen ei olisi käytetty 15 minuuttia, niin sinä aikana olisi ehditty käymään siellä kaupassa tai ottaa aikataulu kiinni! Kyllä täällä varmaan jokainen täsmällinen ja tehokas suomalainen saisi jossain välissä tarpeeksi sambialaisesta aikataulusta. Huh. Mutta toisaalta välillä on leppoisaa, kun kaikki ei ole niin tarkkaa ja otetaan tsillisti. Voi olla että tuon tätä palan mukanani Suomeen. Asioilla on jälleen kerran kaksi puolta. Mutta kun nyt päätin kärjistää niin kärjistin.

MUZUNGU yrittää olla NEPPE!

MUZUNGUJA ja pakollinen KIINTIÖNEPPE, koska MUZUNGUSTA ei ollut NEPEKSI!! (Ystävämme Kay Jay)

Siinä oli tämän hetken Top 5 “Miksi kaipaan Suomea” -lista. Siitä tosin puuttuu sellaiset suurimmat tekijät, kuten kaipaan rakkaita ihmisiä, jotka ovat kaukana Suomessa.
Joka tapauksessa: huomenna tulee reissun puoliväli. Tavallaan aika on mennyt nopeasti ja yhä tulee niitä “Mähän olen Afrikassa” -hoksaamisia. Toisaalta tuntuu, että mehän ollaan oltu täällä ikuisuus. Vaikka haluaisin tulla takaisin Suomeen, en siltikään ole vielä valmis tulemaan takaisin kotiin. Antaa kesän siellä puhjeta kukkaan pikku hiljaa. Sillä välin täällä möyritään ristiriitaisuuksissa ja nähdään maailmaa uusin silmin. Oi Afrikka, näytä minulle kaikki puolesi luksus uima-altaista jättimäisiin torakoihin ja rahaa kerjääviin katulapsiin. Myöhemmin voi miettiä, että hajosiko sielu palasiksi. Nyt eletään ja nähdään.

Ehkä seuraavalla kerralla kerron syitä, miksi en kaipaa Suomea. :) Jos siis löydän sellaisia. Heh.


Tämän tekstin tarjosi Matuli-Patuli aka Faaraonpaska aka Marianne


Ps. Olemmeko nyt vastanneet kysymykseen "Mitä tarkoittaa MUZUNGU"?

Pps.Blogin nimeksi vaihdetaan "MUZUNGUN matka NEPPEYTEEN - Hirvittävä epäonnistuminen ja paluu takaisin".

MUZUNGUT - Rich and Happy!!!