Ma 30.3 lähdin hankkimaan itselleni nettiä ja puheaikaa, ensimmäistä
kertaa yksin. Lopputulos oli se, että kävelin kaupunkiin ja
takaisin kun oli kävelyfiilis. Paikat alkaa tulla tutuiksi ja on
kiva huomata, että voi hieman jo poiketa polulta ja silti löytää
perille. Matkaa tuli rapea kymppi kilsa, mutta jalat ovat jo kovin
tottuneet täällä käpöstelyyn. Matkalla bussikuski huuteli ja
kyseli miksi kävelen yksin, hän on tottunut laumaan vaaleita. No nyt on aikani kulkea ominpäin..
Sain ostettua
automaatista puheaikaa ja liikkeestä kuukaudeksi nettiä.
( Airtel on täällä
hyvin suosittu ja toimiva liittymä jota mekin siis käytämme)
Palatessani jututin
kotitiellä naapurin poikaa. Hän kysyi mitä teen täällä ja
selitin ummet ja lammet siitä miksi olemme tulleet, montako meitä
on, missä työskentelemme, niin ja kävimme Livingstonissa, mutta
nyt olemme täällä takaisin ja viivymme toukokuun loppuun. En tiedä
kaipasiko poika noin tarkkaa analyysiä, mutta sen siitä saa kun
kysyy.
Alkoi tulla jo ilta.
Kävellen kauppareissuun voi helposti mennä koko päivä.
Menimme hetken
päästä tulostani tyttöjen kanssa pihallamme sijaitsevalle
“GettoGymille” eli siis kotisalille vielä iltareeniin. Meidän
Landlady varmaan nauraa puseroonsa sisällä kun tytöt nostaa
pihalla penkistä :D Mikäli on jäänyt mainitsematta niin
pihapiirissämme on siis useita taloja. Meidän on yksi,
vuokranantajiemme ja heidän perheensä yksi, kolmella paikallisella
nuorella naisella yksi ja sitten on vielä pienempiä ulkomökkejä
jotka toimivat ilmeisesti varastoina.
Meillä käy
keskiviikkoisin pyykkäri josta Matu tekstissään hieman mainitsikin. Hänen palkka on tosiaan 10K/hlö, eli ei siis juuri
yhtään mitään, mutta jos hän tienaa elantonsa meidän pyykeistä
ja itse ehdotti moista niin sen hänelle suon. Eli jos meiltä
kaikilta tulee pyykkiä niin hän tienaa 70K, joka on noin kympin.
Jos pyykkiä on
paljon niin pyykkäämme tietysti osan itse.
Tämä on taas näitä
asioita, ettei tiedä miten toimia, tai ei tiedä voiko edes toimia
oikein. Haluaa, että hän tienaa ja voi ostaa itselleen ruokaa. Eli
siis on hyvä, että annoimme hänelle työtä, jota hän kuitenkin
tekisi ilman meitäkin, mutta meidän ansiosta hän tienaa paljon
enemmän kuin aikaisemmin. Toisaalta palkka on ihan naurettavan pieni
ja osaisimme pestä pyykkimme myös itse. Tuntuu inhottavalle laittaa
toista pesemään omat pyykit moisella summalla. Puolitoista euroa
henkilöltä. Huh huh. Sitten taas jos maksaisi enemmän niin joko
loukkaa häntä, koska olettaa, että hän tarvitsee rahaa meiltä
vaaleilta “pelastajilta” tai pidemmän päälle on itse pulassa,
koska olemme persaukisia opiskelijoita. Julma maailma.
Kylläpä juttu
karkas, no antaa karata.
Noniin. Aika jälleen
ryhdistäytyä ja soitella ihmisten perään. Tökkiä niitä
linjojen kautta tikulla kivasti. Toivoa, että joku tökkää
takaisin ja sitten voi kivasti työskennellä yhdessä ja muistella
niitä tikkuja sitten yhdessä kivasti. (Pakollinen ja väistämätön
Pasilaviittaus...)
Sovittiin taas
lukuisia miitinkejä, niistä seuraavaksi..
31.03-15 Green
living movement KLO14
Kävelimme jälleen
Zombien valtaamaan aidattuun, hylättyyn huvipuistoon ja sen
uumenista löytyi heidän toimipisteensä. Mikäli en ole puhunut kylän habituksesta aijemmin, niin kuvat alla kertokoon.
No siellähän se Clive
napotti ja naureskeli meidät nähdessään. Kiitos viimeisestä.
Sure, sure. Aloimme jutustella jatkosuunnitelmista ja tulimme hienon
ehdotuksen äärelle. Pääsisimme jonkun houstaamaksi Luanshya
nimiseen kaupunkiin ja siellä tarkalleenottaen vielä Kafubu
nimiseen kylään. Olisimme kymmenen päivää kylän arjessa mukana
sekä harjoitteluun kuuluen opettaisimme omia draamametodejamme
paikalliselle teatteriryhmälle. Aika jännää!! Kuulema myös
opettavat eläintenhoitoa ja lehmien lypsyä. Sanoin Clivelle, että
mukavaa, mutta been there done that. Silti valmiina oppimaan kenties
lisää. Suostuimme ja reissu tapahtuu 16-26.4.
![]() |
minijuna |
![]() | ||||
Paikan eloonherättelyä... |
![]() | ||
Ja tietysti jälleen yksi hemaiseva vessa... Ladies..Iidan viime tekstissä aiheesta enemmän.. |
1.4. FODEP KLO14
Tapasimme Peterin,
toisen Fodepin edustajan, jälleen Omelo Mumba roadilla, heidän
toimipisteellään. Palaveri meni miljoona kertaa paremmin kuin
edellinen. Sovimme, että pidämme työpajoja Peterin hommaamalle
porukalle. Työpajoissa koitamme herättää kiinnostusta vaaleja ja
äänestämistä kohtaan. Olemme tehneet pajan jo valmiiksi, mutta
toki kunhan ryhmän koko varmistuu niin kustomoimme sen vielä.
Pajaan kuuluu ainakin Iidan uusi keksintö, peli, “Broken election
promise” eli “Rikkinäinen vaalilupaus” :D
Mukanamme Fodepilla
oli myös Miia ja Heini kuvausvermeineen. Tytöt kuvasivat ennen
palaveria, sen aikana ja jälkeen toki yhteenvedon.
2.4 KLO 10:00
Barefeet, Taonga
Menimme Barefeetille
ja meidät ohjattiin Irkkumiehen toimistoon. Mies jonka nimeksi
selvisi Adam oli paikan taiteellinen johtaja, mutta ihan kujalla
siitä keitä me olemme ja miksi hänen toimistossaan. No tilannehan
oli se, että ei mekään tiedetty miksi meidät sinne ohjattiin.
Niin siinä hetki tapitettiin puolin ja toisin kunnes Adam poistui.
Hän tuli kuitenkin pian takaisin ja oli vain kysynyt Taongalta
puhelimitse keitä olemme. Minua huvitti. Olisihan tiedon saanut myös
meiltä. Hassu. No sittenhän me kerrottiin vielä tarkemmin keitä
olemme ja miksi nyt tässä. Sanoin, että meidät ohjattiin tähän,
mutta voimme odottaa Taongaa muuallakin. Ulkona oli käynnissä
treenit, menimme seuraamaan niitä. He kehittelivät
Forum-teatterikohtausta lasten kasvatuksesta, siihen liittyvistä
ongelmakohdista ja rangaistusten toimivuudesta. No sitten kun Taonga
viimein saapui puolitoista tuntia myöhässä niin sovimme seuraavaa:
Saamme kolme
työpajaa vedettäväksi.
* 9.4 Pienelle n.7
hepun porukalle. Tarkoitus opettaa uusia esiintymistyökaluja kuten improa.
Osallistujat siis barefeetin tyyppejä.
* 10.4 Koko
barefeetin poppoolle. Noin 30 henkilöä. Haluavat oppia uusia
harjotteita ja päädyimme tyttöjen kanssa siihen, että
näyttelijäntyön harjoitteet kuten statukset voisivat olla heille
uutta ja kiinnostavaa kokeiltavaa. Toki mukana myös erilaisia
lämppiä ja hyvin fyysisiä ja haastavia harjoitteita pareittain.
* 14.4 lapsille.
Tähän saimme hyvin vapaat kädet. Voimme esiintyä heille, mutta
myös vetää leikkejä, pelejä jne.
5.4.2015
Tytöt! Ylös, ulos
ja PÄÄSIÄISKIRKKOON!
8.4.2015 Kävimme
Green Living movementilla vielä varmistamassa kaikki maalle lähtöön
liittyvät seikat, kuten millä menemme, millainen paikka on johon
majoitumme, kuka houstaa meitä, kuinka kaukana lähin kaupunki on,
saako Miia ja Heini tulla kuvaamaan meitä jne.
Saamamme tiedot:
Bussimme jolla
menemme on Wada Chovu bus. Ainut suora yhteys.
Kylä on moderni
kylä, joten meidän kuuluisi saada puhelimiin virtaa tarvittaessa.
Houstimme on Mrs
Ronicah Muna. Hän, miehensä ja ilmeisesti toinen vaimo asuvat
kanssamme. Moniavioisuus on täällä ihan perussettiä joten nyt
nähdään sekin.
Heini ja Miia
liittyvät seuraamme jossakin vaiheessa kunhan aikataulut alkaa tulla
selviksi.
9.4.2015
Ensimmäinen työpaja Barefeetillä nyt ohi.
Vedimme
pajan sille pienemmälle poppoolle ja oli kyllä mukavata!
Lämppien jälkeen
menimme improvisaation alkeisiin, kolusimme aihetta mahdollisimman
tarkasti, lopuksi päästen kuitenkin kokeilemaan jo kohtauksia eri
tunnetiloissa ja eri tasoissa (istuu, seisoo, makaa) He eivät olleet
tehneet harjoitteita ennen joten oli hyvä aloittaa alkeista.
Annoimme palan uutta
oppia. JEE!
Jos herää kysymys
mitä näinä välipäivinä tapahtuu niin selostan sitä hiukan.
Olemme soitelleet
ihmisten perään, varmistelleet päivämääriä, laittaneet
sähköposteja ja viestejä, lyöty lukkoon pajojen kestoja....
Olemme myös suunnitelleet työpajojen rakenteita, kääntäneet
niitä englanniksi, treenanneet niitä läpi. Kaikki ei aina suju
suunnitellusti, moniin asioihin kuluu laittoman kauan aikaa, mutta
yritys on kova. On päiviä jolloin leffaan meno on pakokeinomme
vallitsevaan tilanteeseen tai haluamme ottaa hetkeksi ilon irti
auringosta uima-altaalla. Päivä saattaa helposti valua läpi
sormien jopa kauppareissuun, koska välillä päädymme
luotettavimpaan sekä halvimpaan kulkupeliin, jalkoihimme.
![]() |
JALAT.. |
Savolaenen Sambiassa 4
No comments:
Post a Comment