Menimme aamulla etsiskelemään Olympia Fitness Centreriä siinä toivossa, että sieltä löytyisi media365 tyyppilöiset ja halukkaita tanssahtelijoita tulevaan musikaaliin. No mehän vaan löydettiin perille! Jessica ja Veera jäivät kirjaamaan pääsykokeisiin osallistujia ja me taas menimme seuraamaan tanssijoiden huikeita suorituksia. Tästäkin kenties videoita kunhan netti toimii sulavammin!!
Tanssijoilla toistui usein Rumba ja heille perinteiset tanssit, mutta muutama räväytti myös dubstepillä tai yhdistellen kaikkea edellämainittua. Ihan uskomattomia tanssijoita. Oli vaikea pysyä hiljaa tai paikallaan kun musiikki ja esiintyjät lumosivat yhteistyöllään. Pääsykokeiden kuului loppua kahden aikaan. Paikalliseen tapaan ne loppuivat kuuden aikaan ja me olimme kotona jälleen pimeän laskiessa päällemme.
Pidimme myöskin muuten house warming partyt,muutama päivä tanssipääsykokeista. Kutsuttuja oli kaikki tutut Sambialaiset Unzan opiskelijat sekä myös opettajamme Johnin tytär ja hänen neljä ystäväänsä. Pelasimme korttipelejä, söimme, joimme ja illan aikana tutustuimme kahteen illanviettopaikkaan: Hollywoodiin sekä Jazziin. Jazz oli festarimeininkiä. Autoja paljon pihalla joiden ympärillä ihmiset hengailivat vapaasti, mutta oli kuitenkin sisätila mistä ostaa juotavaa.
Hollywood taasen oli yökerho, johon ei kannata mennä keskustelemaan, koska musiikki on niin kovalla, ettei kuule mitään. Mukava ilta ja mukavia uusia tuttavuuksia.
24.3-15
Livingstone ja Art and Cultural festarit here we are!! Saavuimme abauttiarallaa 7:00 junalla perille. Taisteluista huolimatta päädyimme nukkumapaikkoihin junassa, koska matkahan kesti sen 12tuntia. Itseasiassa enemmänkin. Lähdimme käpöstelemään suuntaa vailla keskustaa kohti, koska couchsurffaus houstimme ei heti vastannut puhelimeen. Kerkesimme lähihuoltsikalle kun puhelin soi. Housti eli Kay Jay ja hänen serkkunsa tulivat hakemaan meitä viereisen kadun varrelta lava-autolla, jonka perälle me menimme ulkopuolella oleville penkeille istumaan. Ilmastointi toimi!
Perillä. Laskimme tavarat, jutustelimme ja lähdimme kauppaan. Houstimme on paikallinen radiotoimittaja. Kaikki tuntevat hänet ja sen saimme heti kaupassa huomata. Ihan sama mihin hän meni niin ihmiset morjestelivat tai jäivät juttusille. Hassu sattuma tämä radiohomma, kun emme mitenkään aluksi ajatelleet houstin liittyvän työkuvioihimme. Parin päivän päästä olimme kuitenkin tutustumassa hänen studioonsa ja upea houstimme kiitti meitä vierailustamme livenä radiossa. Kova tarkoitus on laatia myöhemmin heppuloiselle kysymyksiä joista saamme itse irti hyödyllisiä tietoja omaa alaamme koskien.
Yhden päivän eli torstain 26.3 käytimme täysin Viktorian putousten koluamiseen.
Aloitimme Benjihypyllä Matun kanssa ja voi voi kun puntti tutisi. Hurjaa!!!
<--Silta jolta hyppäsimme benjin kohti vettä!! Huiii!!
Benjin päätteeksi saimme katsoa vielä kuvat ja videomateriaalin jotka paikallisnen crewpoppoo oli ottanut. Päädyimme ostamaan videomateriaalit hypyistämme. Ikuistettu.
Phil ja Kay Jay antoivat meidän mennä kiertämään putouksia rauhassa. Hyvä niin, koska kiersimme paikkaa varmaan viisi tuntia. Kaikki piti nähdä! Kaikki on niin upeaa!
LIFE IS AMAZING!
"Kotiuduttuamme" jutustelimme kanssamme asuvan KJ:n serkun Chilan kanssa. Hän oli mainio heppu. Hetki kesti että hän ymmärsi suomalaisen sarkasmin, mutta kun hän pääsi vauhtiin niin kohta jo höpöttelimme ja katsoimme Frozenia porukalla yön pimeinä tunteina.
Perjantaina menimme kaupungille katsomaan esiintyjien esittäytymisnumeroita.
Seassa myöskin meille jo
tutuksi tullut Barefeet.
Hupaisan sattuman kautta ja varmaankin, koska olimme eturivissä ja vaaleita, näyimme paikallisessa tv-lähetyksessä.
Muistini mukaan lauantaina taas katsoimme eri ryhmien esiintymisiä sekä tanssikilpailuja muuan pellolla.
Kay Jay. Ihana ihminen. Hän otti meidät luokseen ilmaiseksi. Kokkasi meille, toki mekin hänelle mutta emme olettaneet minkäänlaisia palveluksia. Hän esitteli meidät edellämainitulle Philille, joka järjesti safarikäyntejä ja joihin me tietenkin olimme halukkaita menemään. Kävimme vaikka ja missä seikkailemassa, näimme sarvikuonoja, zeeproja, impaloita ja hippoja ja ja ja ja Kayjay tuli mukanamme. Hän kierrätti meitä paikallisissa pubeissa ja yhtenäkin iltana kun me olimme liian väsyneitä lähtemään mihinkään ja hän oli sopinut menevänsä, niin kohta hän napotti kotona ja katsoi kanssamme leffaa. Ihan upea heppu.
(Leffana taisi olla Judge, 2014 vuoden draama, pääroolissa upea Robert Downey jr.)
<--- Oikeanpuoleinen Kay Jay
Kävin viimeisenä iltana vielä poikien kanssa ulkosalla ja ne oli kuin kunnon turvamiehet. Hyvä, että vessaan sain yksin mennä. “Onko kaikki hyvin?” “Sano jos haluat lähteä” “Miltä paikka vaikuttaa?” “Viihdytkö?” …... Hei, nyt lopettakaa, minulla on kaikki hyvin! Olen iso tyttö!
(Jos serkkuni Sami lukee tätä niin “tuhti täti” :D )
Ymmärrän holhouksen ja hyvä että olivat lähellä, koska sain myös illan aikana tuntea mitä on olla rasismin kohteena. Olin tanssinut kahden paikallisen tytön kanssa ja eräs humalainen suhteellisen kookas mies lähestyi meitä. Mies kyseli josko toinen paikallisista lähtisi hänen mukaansa. Tyttö sanoi, että hänellä on mies, vaalea italialainen. Mies olisi halunnut puoliväkisin paikallisen tytön mukaansa, joten tyttö meni minun taakseni. Mies ei voinut käsittää, että hänen tiellään on vaalea mies ja tässä kohtaa ihan fyysisesti vaalea nainen. Hän alkoi herjata Muzunguja eli vaaleaihoisia (alunperin Brittivalloittajia tarkoittava ilmaus) kovaan ääneen jolloin vierelläni seisoikin jo Kay Jay sekä hänen serkkunsa Medwin. He luonnollisesti hyvien vartioiden tapaan pitivät puoliani tai pikemminkin puoliamme koska paikalliset tytöt halusivat miehestä ihan yhtä kovasti eroon.
“Olemme kaikki ihmisiä, älä katso vain ihoa “
Voikun tämän saman saisi kaikkien aivoihin uppoamaan. En ole ikinä ymmärtänyt rasismia.
Mutta nyt tiedän miltä tuntuu olla sen kohteena, enkä halua kenellekään samaa. Mies lopetti ja lähti pois. Näin hänet vielä useaan otteeseen illan aikana, enkä voi sanoa, että hän olisi pitänyt minusta.
Ei se mitään, en minäkään sinua liioin rakasta.
Mutta minulla syynä ei ole ihosi, ei edes humalasi.
Loppu hyvin kaikki hyvin!
Aamulla lähdimme kävelemään bussiasemalle.
--> Kohti Lusakan kotia!
Livingstonissa huomasi voimakkaasti turismin vaikutuksen. Kaikki halusi tarjota taxia puoliväkisin ja jokaiselta olisi täytynyt ostaa jotain. Varsinkin kun on vaalea. Ihmiset huutelivat perään ja saattoivat hyvinkin ottaa kädestä kiinni ohi kävellessä, ellemme kääntäneet katsettamme muutoin. Lusakassakin tätä tapahtuu, mutta Livingstonissa viisinkertaisesti. Olimme myös erään koululaisryhmän ihmettelyn kohteena ja siksi tulimme kuvatuksi noin kolmenkymmenen oppilaan kanssa siten, että oppilaat tulivat yksittäin keskellemme. MITÄÄÄ?!?!
Savolaenen Sambiassa 3
No comments:
Post a Comment